Lymen tauti eli borrelioosi

Borrelioosi lisääntyySuomessa luultua nopeammin

 

Borrelioosi – Wikipedia

Useimmat ihmiset ajattelevat, että Lymen tauti eli borrelioosi leviää ainoastaan punkkien välityksellä ja vaikuttaa vain lihaksiin. Tämä ei ole täysi totuus. On nimittäin varmaa, että Lymen tauti voi levitä myös ihmisestä toiseen, hyttysten välityksellä, verensiirroista ja monilla muilla tavoilla. Lymen taudin asiantuntijat, jotka elävät parisuhteessa, hoitavat tartunnan saatuaan myös automaattisesti puolisonsa samaan aikaan.

Vielä pahempaa, Borrelioosi voi olla ilmentymä (kukaan ei tiedä aivan varmasti) luultavasti monissa eri sairauksissa, sillä Borrelia-bakteeri voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin useissa tunnetuissa sairauksissa, kuten MS, Alzheimer, LED, ALS, krooninen väsymysoireyhtymä, fibromyalgia, Parkinsonin tauti, Chronin tauti, ärtynyt paksusuoli, reuma yms. Multippeliskleroosin ja ALS:n (Lou Gehrig tauti) epäillään johtuvan spirochete bakteereista.

Vaikka monilla ihmisillä, jotka sairastavat näitä sairauksia, on diagnosoitu Lymen tauti, se ei ole tiedossa, onko borrelioosi syynä näihin sairauksiin, vai onko vain sattumaa, että borrelioosia sairastavilla henkilöillä on myös näitä muita sairauksia.

On kuitenkin aivan selvää, että Lymen tauti ilmentää itseään monin eri tavoin. On tunnettu tosiasia, että iholla tai luustossa esiintyvä sairaus ilmentää itseään aivan eri tavalla kuin jos tämä tauti on aivoissa. Aivojen hermostotyyppi ole samanlainen kuin ihon tai lihasten hermostotyyppi. Näin ollen täsmälleen sama tauti (kuten nivelreuma) lihassoluissa tai luustossa saattaa ilmetä täysin eri tavalla, jos tämä sama tauti on aivoissa tai keskushermoston muissa osissa.

Lymen tautia aiheuttava Borrelia-bakteeri ei siis mene kaikilla keskushermostoon. Se saattaa elää vaikkapa ihossa, nivelissä, virtsateissä, ruoansulatuskanavassa, silmissä, sydämessä jne. Oireet ovat aina silloin sen mukaisia. Suomalaisilla potilailla esiintyy kuitenkin suhteellisen usein erilaisia keskushermostoon liittyviä oireita.

Kuinka Lymen tautia voisi hoitaa

Terveystieteen tohtori Soile Juvonen on tutkinut borrelioosia jo parin vuosikymmenen ajan. Hän kertoo, että eräs ensimmäisiä toimia hoidon aloittamisessa on immuunipuolustuksen vahvistaminen.

Vaikka terve immuunipuolustus ei aina estä taudin saamista, taudin hoidossa immuunijärjestelmän tukeminen on äärimmäisen tärkeätä.

Potilaista parhaiten näyttävät selviävän ne, jotka hoitavat itseänsä usein eri menetelmin. Kokonaisvaltainen hoito näyttää olevan siis tehokkain.

Immuunipuolustuksen vahvistamisessa tarvitaan mm. oikeaa ravitsemusta. Lähtökohtana on se, että ei ruoki huonoja bakteereita. Tämä merkitsee esimerkiksi sokerin ja huonolaatuisten hiilihydraattien pois jättämistä.

Suolistolla on immuunijärjestelmän kannalta mitä tärkein merkitys. Terve suolisto tarvitsee kuituja, probiootteja ja prebiootteja. Ne ehkäisevät huonojen bakteerien valta-asemaa elimistössä.

Monet borreliapotilaat ovat löytäneet tehokkaimman hoidon raakaravinnosta, josta on paljon näyttöä muidenkin vaikeiden sairauksien, kuten syövän ja reuman, hoidossa. Raakaravintoa nauttivat kuluttavat harvoin huonoja hiilihydraatteja, kahvia ja muita hermostoa aktivoivia stimulantteja.

Happikammiohoidot

Borrelioosibakteerin eräs perusominaisuuksista on anaerobinen aineenvaihdunta. Se on piirre, jota ei voi muuttaa. Näin ollen se myös tarjoaa jotain sellaista, jota voidaan käyttää hoidossa. Tämän olivat havainneet jo varhain useat lääkärit, jotka yrittivät hyödyntää tätä luonnon haavoittuvuutta. He yrittivät tappaa infektoivat bakteerit käyttämällä ylipaineistettuja happihoitokammioita. He sijoittivat potilaat näihin happikammioihin toivoen, että hapen volyymi olisi tuhonnut infektioita. Silti monien happikammion avulla suoritettujen hoitokertojen jälkeen oli ilmeistä, että tämä hoito epäonnistui.

Lisäravinteiden käyttö borrelioosia vastaan

Edellä mainitun ruokavalion lisäksi borrelioosia vastaan voidaan taistella myös eräiden lisäravinteiden avulla. Koska Lymen tyypin spirokeetan aineenvaihdunta on anaerobista eli se ei käytä aineenvaihdunnassaan happea, voidaan apuna käyttää sellaisia aineita, joiden molekyylit sisältävät happea. Aineiden täytyy pystyä tunkeutumaan solun seinämän läpi ja sitten vielä luovuttamaan molekyylissään oleva happiatomi solun sisällä.

Lainaan tähän otteen eräästä artikkelista, jonka on kirjoittanut

CBURG
30 April 2013

Lyme Disease Support Group 

 Syy tähän edellisessä kappaleessa mainittuun hoidon epäonnistumiseen liittyy suoraan Lymen tyypin spirokeettien reaktiiviseen käyttäytymiseen. Kun ne asettaa alttiiksi lääkityksen tai hapen avulla aiheutettuun stressiin, ne vastaavat heti muuttumalla kystaksi eli muodoltaan pyöreiksi, sulkemalla samalla toimintansa eli olemalla lepotilassa siihen saakka kunnes uhka niiden aineenvaihduntaa kohtaan on ohi. Sen jälkeen ne jälleen muuntuvat suoraan kystamuodosta aktiiviseen kierteiseen muotoon, vapaasti liikkuviksi ja elinkelpoisiksi organismeiksi.

Jotta kemiallinen hoito voisi vaikuttaa, ja hapen volyymi saataisiin pysymään ideaalina, jotain lisää tarvittaisiin. Jotain sellaista, jota keho voi sietää pidemmällä yhtäjaksoisella aikavälillä, mutta joka voi tarjota happipitoisuuden säilymisen kestävällä tavalla koko kehon solutasolla.

Aluksi vähän historiaa: DMSO eli dimetyylisulfoksidi

DMSO:sta kerrottakoon, että tämän nykyisin yleisesti liuottimena käytetyn aineen löysi 130 vuotta sitten venäläinen orgaanisen alan kemisti, joka syntetisoi sen pääasiallisesti poppelipuun hakkeesta. Erilaiset kokeilut, joiden tarkoituksena oli selvittää DMSO:n mahdollisia käyttötarkoituksia lääkeaineena, todistivat sillä olevan anti-inflammatorisia vaikutuksia. Silloin todettiin, että sen penetroiva eli tunkeutuva ominaisuus on hyvin lähellä täydellistä. Se tunkeutuu suoraan ihon läpi. Se tunkeutuu kaikkien muiden kudosten läpi paitsi hampaiden ja kynsien. Se poistuu elimistöstä kaasuna puristuen ulos keuhkoista ja antaa hengitykseen selkeän valkosipulin hajun toimiessaan näin.

Elävät kudokset sietävät hyvin tämän aineen. Sillä on myrkyllisiä vaikutuksia hyvin vähän jos ollenkaan. Itse asiassa sitä käytetään siirtoelinten kyllästämiseen ennen lähetystä kylmäsäiliöihin. DMSO:n kemiaan liittyy CRYO suojaava ominaisuus solujen vaurioita kylmyydeltä, joten se sopii tähän käyttöön.

Rikin ja hapen kantojen samankaltaisuus yhdistää toisiinsa nämä kaksi ainetta, tuo esiin useita mielenkiintoisia ominaisuuksia. Tämä johtaa MSM:n kemialliseen kehitykseen.

Nyt itse asiaan - MSM (metyylisulfonyylimetaani).

MSM:n valmistus tapahtuu sekoittamalla DMSO vetyperoksidiin. Peroksidin sisältämät happiradikaalit yhdistyvät helposti komponentti DMSO:n kanssa eli muodostuu DMSO2 eli MSM. Kun DMSO:n molekyylipaino on 78, on MSM:n molekyylipaino 85, koska sillä on yhtymistaipumus hapen kanssa. Rakenne voidaan tehdä kemiallisesti kiinteäksi kiteeksi, joka sisältää suuremman määrän happea kuin esiintyy DMSO:ssa. Näin ollen MSM on hapetettu DMSO eli sen metaboliitti. 

MSM:n nauttiminen tapahtuu ottamalla tätä ainetta sekoitettuna lämpimään veteen. Tämä liuos jakaa kehoon DMSO:n ominaisuuksia, jotka jäljittelevät vettä. Se menee minne vesi menee. Se tunkeutuu solutasolla koko kehoon ja läpäisee veri-aivoesteen sen jälkeen aivoihin tai hermokudoksen suoraan.

Rikkielementti löysää otettaan hapesta vakiomolekyylin rakenteessa. Tämä vapauttaa ylimääräistä happea sisäisen, soluihin kohdistuvan vaikutuksensa osalta, jolloin on olemassa aineenvaihdunnan osalta ennustettavissa oleva malli. Tämä tapahtuu koko fyysisen kehon alueella solutasolla, kun se metaboloi hapen ja rikin jatkuvan vapautumisen. Tämä kohtaa Lymen tyypin spirokeettien kanssa jatkuvasti vastoinkäymistä happirikkaan biokemian ansiosta, joka toimii niiden vahingoksi. Kun isäntä eli ihminen sietää tätä hyvin, spirokeetit anaerobisina organismeina eivät siedä. MSM:n jatkuvalla käytöllä, samoin kuin DMSO:nkin käytöllä on vähän myrkyllisiä vaikutuksia tai jäämiä. Koska Lymen tyypin spirokeetan aineenvaihdunta ei voi sietää tätä MSM:n happipitoista biokemiaa, se seikka tarjoaa mahdollisuuksia Lymen taudin hoidolle.

Se asia on jo tunnustettu, että rikillä sinänsä ja MSM:n osana on hyvin selvä antimikrobinen vaikutus ja siitä on osoituksena sen käyttötarkoitus antibioottisena lääkkeenä. Kun käyttää MSM:ää, on olemassa myös paljon metaboloitavissa olevia rikkiä sisältäviä molekyylien yhdistelmiä. MSM:n rikki ei ole myrkyllistä. Tämä yhdessä muiden ainesosien kanssa näyttää olevan hyvin siedetty aine ja sitä tarvittaisiin jopa lisää elimistöön.

Tärkeää: Artikkelit julkaisee ​​MDJunction, ja ne ovat kirjoittaneet MDJunction:n yhteisön jäsenet, eivät lääketieteen ammattilaiset ​​(ellei toisin ole mainittu). Ne eivät ole lääketieteellisiä artikkeleita tai sisältöä, ja ne eivät korvaa lääkärin diagnoosia. Jos artikkeli ei sisällä suoraa viittausta tietojen lähteeseen, käsittele sitä kirjoittajan omana mielipiteenä.

RikkiMikon huomautus: Jotta MSM antaisi parhaan tuloksen tai auttaisi yleensä ollenkaan, se ei saa sisältää mitään lisäaineita. Puhtaimman MSM:n eli OptiMSM:n saat tilaamalla osoitteesta www.finmsm.fi/   

16.6.2013 klo 21:00 saakka ilman postituskuluja