Lääkeaineiden
kertyminen Itämereen on kasvava ongelma eliöpopulaatioiden kannalta, kertoi YLE
Uutiset tänä aamuna.
 |
| Pietarista valuu diklofenaakkia yhtä paljon kuin koko Suomesta |
Noin 80 miljoonan ihmisen lääkejäämät päätyvät Itämereen.
”Kuluttamiamme
lääkkeitä ja hormoneja valuu Itämereen jätevedenpuhdistamoista, jotka eivät
kykene ottamaan talteen kaikkia haitallisia aineita. Ruotsalaistutkijat ovat
havainneet jäämiä avomerellä asti”.
Artikkelin
luettuani pysähdyin miettimään sitä uutista, joka kertoi valtameriin saakka
kertyneistä muoveista ja niiden aiheuttamista, koko maapallon lajistoa
koskevasta ja vielä paljon merkittävämmästä ongelmasta kuin tuo lääkkeiden
Itämerelle ja sen kalakannalle aiheuttama.
YLE
Areena kertoi viime toukokuussa (6.5.2014), järkyttäviä uutisia siitä, kuinka
ihmiskunta tuhoaa oman ympäristönsä valmistamalla lähes kaikkiin
kulutustuotteisiin muoviset kuoret, jotka sitten valuvat lopulta meriin kalojen
ruoaksi.
”Näin
meristä on tullut maailman suurin kaatopaikka. Meriin päätyvää muovijätettä on
arvioitu aikamme pahimmaksi luonnonkatastrofiksi.
Muovista
irtoavat myrkyt voivat kalojen kautta päätyä myös ihmiseen. Laivoista ja jokien
ja virtojen mukana meriin päätyy joka vuosia miljoonia tonneja muovia”.
Muovi
ei hajoa luonnossa. Meren kiertoliike saa ne kasaantumaan valtaviksi
kaatopaikoiksi. Suurimmat niistä ovat yhtä kookkaita kuin Espanja ja Portugali
yhdessä.
Pahinta
on, että tilannetta tunnetaan toistaiseksi huonosti. Tutkimuksissa on huomattu,
että muovin määrä maailman merissä on pysynyt suurin piirtein vakiona viimeisen
20 vuoden aikana siitä huolimatta, että sitä on syydetty sinne koko ajan lisää.
Miten
se on mahdollista ja missä loppu muovijäte on? Vastaus saattaa johtaa tutkijat
maailman suurimman luonnonkatastrofin jäljille.
Toivottavasti
uudet tutkimukset ja niiden seurauksena syntyvät uudet teolliset innovaatiot
pystyvät estämään ainakin osan niistä ongelmista, joita muovit luonnolle ja
ihmiskunnalle aiheuttavat. Ruotsista kuuluu jo joitakin sen suuntaisia uutisia,
että ainakin elintarvikepakkauksiin käytettävien sulkukalvojen valmistukseen
voitaisiin tulevaisuudessa käyttää öljypohjaisten materiaalien sijaan uusiutuvaa
puupohjaista raaka-ainetta, lignoselluloosaa, jonka hajoaminen ilmeisesti olisi
prosessina erilainen ja vähemmän luontoa haittaava. Aiheesta on olemassa jo
tuore väitöskirjakin.
 |
Gunnar HenrikssonProfessor in Wood Chemistry with special interest in biotechnology. |
