Lääkeaineiden kertyminen Itämereen on kasvava ongelma eliöpopulaatioiden kannalta, kertoi YLE Uutiset tänä aamuna.

Lääkeaineiden kertyminen Itämereen on kasvava ongelma eliöpopulaatioiden kannalta, kertoi YLE Uutiset tänä aamuna.

Pietarista valuu diklofenaakkia yhtä paljon kuin koko Suomesta

Noin 80 miljoonan ihmisen lääkejäämät päätyvät Itämereen.

”Kuluttamiamme lääkkeitä ja hormoneja valuu Itämereen jätevedenpuhdistamoista, jotka eivät kykene ottamaan talteen kaikkia haitallisia aineita. Ruotsalaistutkijat ovat havainneet jäämiä avomerellä asti”.

Artikkelin luettuani pysähdyin miettimään sitä uutista, joka kertoi valtameriin saakka kertyneistä muoveista ja niiden aiheuttamista, koko maapallon lajistoa koskevasta ja vielä paljon merkittävämmästä ongelmasta kuin tuo lääkkeiden Itämerelle ja sen kalakannalle aiheuttama.

YLE Areena kertoi viime toukokuussa (6.5.2014), järkyttäviä uutisia siitä, kuinka ihmiskunta tuhoaa oman ympäristönsä valmistamalla lähes kaikkiin kulutustuotteisiin muoviset kuoret, jotka sitten valuvat lopulta meriin kalojen ruoaksi.

”Näin meristä on tullut maailman suurin kaatopaikka. Meriin päätyvää muovijätettä on arvioitu aikamme pahimmaksi luonnonkatastrofiksi.

Muovista irtoavat myrkyt voivat kalojen kautta päätyä myös ihmiseen. Laivoista ja jokien ja virtojen mukana meriin päätyy joka vuosia miljoonia tonneja muovia”.

Kaatopaikkoja merellä

Kaatopaikkoja merellä

Muovi ei hajoa luonnossa. Meren kiertoliike saa ne kasaantumaan valtaviksi kaatopaikoiksi. Suurimmat niistä ovat yhtä kookkaita kuin Espanja ja Portugali yhdessä.

Pahinta on, että tilannetta tunnetaan toistaiseksi huonosti. Tutkimuksissa on huomattu, että muovin määrä maailman merissä on pysynyt suurin piirtein vakiona viimeisen 20 vuoden aikana siitä huolimatta, että sitä on syydetty sinne koko ajan lisää.

Miten se on mahdollista ja missä loppu muovijäte on? Vastaus saattaa johtaa tutkijat maailman suurimman luonnonkatastrofin jäljille.

Toivottavasti uudet tutkimukset ja niiden seurauksena syntyvät uudet teolliset innovaatiot pystyvät estämään ainakin osan niistä ongelmista, joita muovit luonnolle ja ihmiskunnalle aiheuttavat. Ruotsista kuuluu jo joitakin sen suuntaisia uutisia, että ainakin elintarvikepakkauksiin käytettävien sulkukalvojen valmistukseen voitaisiin tulevaisuudessa käyttää öljypohjaisten materiaalien sijaan uusiutuvaa puupohjaista raaka-ainetta, lignoselluloosaa, jonka hajoaminen ilmeisesti olisi prosessina erilainen ja vähemmän luontoa haittaava. Aiheesta on olemassa jo tuore väitöskirjakin.

Gunnar Henriksson

 Professor in Wood Chemistry with special interest in biotechnology.