Useimmat ihmiset
ajattelevat, että Lymen tauti eli
borrelioosi leviää ainoastaan punkkien välityksellä ja vaikuttaa vain lihaksiin.
Tämä ei ole täysi totuus. On nimittäin varmaa, että Lymen tauti voi levitä myös
ihmisestä toiseen, hyttysten välityksellä, verensiirroista ja monilla muilla
tavoilla. Lymen taudin asiantuntijat, jotka elävät parisuhteessa, hoitavat
tartunnan saatuaan myös automaattisesti puolisonsa samaan aikaan.
Vielä pahempaa, Borrelioosi
voi olla ilmentymä (kukaan ei tiedä aivan varmasti) luultavasti monissa eri sairauksissa,
sillä Borrelia-bakteeri voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin useissa
tunnetuissa sairauksissa, kuten MS,
Alzheimer, LED, ALS, krooninen väsymysoireyhtymä, fibromyalgia, Parkinsonin
tauti, Chronin tauti, ärtynyt paksusuoli, reuma yms. Multippeliskleroosin ja
ALS:n (Lou Gehrig tauti) epäillään johtuvan spirochete bakteereista.
Vaikka monilla
ihmisillä, jotka sairastavat näitä sairauksia, on diagnosoitu Lymen tauti, se ei
ole tiedossa, onko borrelioosi syynä näihin sairauksiin, vai onko vain sattumaa,
että borrelioosia sairastavilla henkilöillä on myös näitä muita sairauksia.
On kuitenkin aivan selvää, että Lymen tauti ilmentää itseään monin eri tavoin. On
tunnettu tosiasia, että iholla tai luustossa esiintyvä sairaus ilmentää itseään
aivan eri tavalla kuin jos tämä tauti on aivoissa. Aivojen hermostotyyppi ole
samanlainen kuin ihon tai lihasten hermostotyyppi. Näin ollen täsmälleen sama tauti
(kuten nivelreuma) lihassoluissa tai luustossa saattaa ilmetä täysin eri tavalla,
jos tämä sama tauti on aivoissa tai keskushermoston muissa osissa.
Lymen tautia aiheuttava
Borrelia-bakteeri ei siis mene kaikilla keskushermostoon. Se saattaa elää
vaikkapa ihossa, nivelissä, virtsateissä, ruoansulatuskanavassa, silmissä,
sydämessä jne. Oireet ovat aina silloin sen mukaisia. Suomalaisilla potilailla
esiintyy kuitenkin suhteellisen usein erilaisia keskushermostoon liittyviä oireita.
Kuinka
Lymen tautia voisi hoitaa
Terveystieteen tohtori Soile Juvonen on tutkinut borrelioosia
jo parin vuosikymmenen ajan. Hän kertoo, että eräs ensimmäisiä toimia hoidon
aloittamisessa on immuunipuolustuksen vahvistaminen.
Vaikka terve
immuunipuolustus ei aina estä taudin saamista, taudin hoidossa
immuunijärjestelmän tukeminen on äärimmäisen tärkeätä.
Potilaista parhaiten näyttävät selviävän ne,
jotka hoitavat itseänsä usein eri menetelmin. Kokonaisvaltainen hoito näyttää
olevan siis tehokkain.
Immuunipuolustuksen vahvistamisessa tarvitaan mm. oikeaa ravitsemusta.
Lähtökohtana on se, että ei ruoki huonoja
bakteereita. Tämä merkitsee esimerkiksi sokerin ja huonolaatuisten hiilihydraattien pois jättämistä.
Suolistolla on
immuunijärjestelmän kannalta mitä tärkein merkitys. Terve suolisto tarvitsee
kuituja, probiootteja ja prebiootteja. Ne ehkäisevät huonojen bakteerien
valta-asemaa elimistössä.
Monet borreliapotilaat
ovat löytäneet tehokkaimman hoidon raakaravinnosta, josta on paljon näyttöä
muidenkin vaikeiden sairauksien, kuten syövän
ja reuman, hoidossa. Raakaravintoa nauttivat kuluttavat harvoin huonoja
hiilihydraatteja, kahvia ja muita hermostoa aktivoivia stimulantteja.
Happikammiohoidot
Borrelioosibakteerin eräs
perusominaisuuksista on anaerobinen aineenvaihdunta. Se on piirre, jota ei voi
muuttaa. Näin ollen se myös tarjoaa jotain sellaista, jota voidaan käyttää hoidossa.
Tämän olivat havainneet jo varhain useat lääkärit, jotka yrittivät hyödyntää
tätä luonnon haavoittuvuutta. He yrittivät tappaa infektoivat bakteerit käyttämällä
ylipaineistettuja happihoitokammioita. He sijoittivat potilaat näihin happikammioihin
toivoen, että hapen volyymi olisi tuhonnut infektioita. Silti monien happikammion
avulla suoritettujen hoitokertojen jälkeen oli ilmeistä, että tämä hoito epäonnistui.
Lisäravinteiden
käyttö borrelioosia vastaan
Edellä mainitun ruokavalion
lisäksi borrelioosia vastaan voidaan taistella myös eräiden lisäravinteiden
avulla. Koska Lymen tyypin spirokeetan aineenvaihdunta on anaerobista eli se ei
käytä aineenvaihdunnassaan happea, voidaan apuna käyttää sellaisia aineita, joiden
molekyylit sisältävät happea. Aineiden täytyy pystyä tunkeutumaan solun
seinämän läpi ja sitten vielä luovuttamaan molekyylissään oleva happiatomi
solun sisällä.
Lainaan tähän otteen eräästä
artikkelista,
jonka on kirjoittanut
Syy tähän edellisessä kappaleessa
mainittuun hoidon epäonnistumiseen liittyy suoraan Lymen tyypin spirokeettien reaktiiviseen
käyttäytymiseen. Kun ne asettaa alttiiksi lääkityksen tai hapen avulla
aiheutettuun stressiin, ne vastaavat heti muuttumalla kystaksi eli muodoltaan
pyöreiksi, sulkemalla samalla toimintansa eli olemalla lepotilassa siihen
saakka kunnes uhka niiden aineenvaihduntaa kohtaan on ohi. Sen jälkeen ne jälleen
muuntuvat suoraan kystamuodosta aktiiviseen kierteiseen muotoon, vapaasti
liikkuviksi ja elinkelpoisiksi organismeiksi.
Jotta kemiallinen hoito voisi vaikuttaa, ja hapen volyymi saataisiin pysymään
ideaalina, jotain lisää tarvittaisiin. Jotain sellaista, jota keho voi sietää pidemmällä
yhtäjaksoisella aikavälillä, mutta joka voi tarjota happipitoisuuden säilymisen
kestävällä tavalla koko kehon solutasolla.
Aluksi
vähän historiaa: DMSO eli dimetyylisulfoksidi
DMSO:sta kerrottakoon,
että tämän nykyisin yleisesti liuottimena käytetyn aineen löysi 130 vuotta sitten
venäläinen orgaanisen alan kemisti, joka syntetisoi sen pääasiallisesti poppelipuun
hakkeesta. Erilaiset kokeilut, joiden tarkoituksena oli selvittää DMSO:n mahdollisia
käyttötarkoituksia lääkeaineena, todistivat sillä olevan anti-inflammatorisia
vaikutuksia. Silloin todettiin, että sen penetroiva eli tunkeutuva ominaisuus on
hyvin lähellä täydellistä. Se tunkeutuu suoraan ihon läpi. Se tunkeutuu kaikkien
muiden kudosten läpi paitsi hampaiden ja kynsien. Se poistuu elimistöstä kaasuna
puristuen ulos keuhkoista ja antaa hengitykseen selkeän valkosipulin hajun toimiessaan
näin.
Elävät kudokset sietävät
hyvin tämän aineen. Sillä on myrkyllisiä vaikutuksia hyvin vähän jos ollenkaan.
Itse asiassa sitä käytetään siirtoelinten kyllästämiseen ennen lähetystä kylmäsäiliöihin.
DMSO:n kemiaan liittyy CRYO suojaava ominaisuus solujen vaurioita kylmyydeltä, joten
se sopii tähän käyttöön.
Rikin ja hapen kantojen
samankaltaisuus yhdistää toisiinsa nämä kaksi ainetta, tuo esiin useita mielenkiintoisia
ominaisuuksia. Tämä johtaa MSM:n kemialliseen kehitykseen.
Nyt
itse asiaan - MSM (metyylisulfonyylimetaani).
MSM:n valmistus tapahtuu
sekoittamalla DMSO vetyperoksidiin. Peroksidin sisältämät happiradikaalit yhdistyvät
helposti komponentti DMSO:n kanssa eli muodostuu DMSO2 eli MSM. Kun DMSO:n molekyylipaino
on 78, on MSM:n molekyylipaino 85, koska sillä on yhtymistaipumus hapen kanssa.
Rakenne voidaan tehdä kemiallisesti kiinteäksi kiteeksi, joka sisältää suuremman
määrän happea kuin esiintyy DMSO:ssa. Näin ollen MSM on hapetettu DMSO eli sen metaboliitti.
MSM:n nauttiminen tapahtuu
ottamalla tätä ainetta sekoitettuna lämpimään veteen. Tämä liuos jakaa kehoon DMSO:n
ominaisuuksia, jotka jäljittelevät vettä. Se menee minne vesi menee. Se
tunkeutuu solutasolla koko kehoon ja läpäisee veri-aivoesteen sen jälkeen aivoihin
tai hermokudoksen suoraan.
Rikkielementti löysää
otettaan hapesta vakiomolekyylin rakenteessa. Tämä vapauttaa ylimääräistä
happea sisäisen, soluihin kohdistuvan vaikutuksensa osalta, jolloin on olemassa aineenvaihdunnan osalta
ennustettavissa oleva malli. Tämä tapahtuu koko fyysisen kehon alueella solutasolla, kun
se metaboloi hapen ja rikin jatkuvan vapautumisen. Tämä kohtaa Lymen tyypin spirokeettien
kanssa jatkuvasti vastoinkäymistä happirikkaan biokemian ansiosta, joka toimii niiden
vahingoksi. Kun isäntä eli ihminen sietää tätä hyvin, spirokeetit anaerobisina organismeina
eivät siedä. MSM:n jatkuvalla käytöllä, samoin kuin DMSO:nkin käytöllä on vähän myrkyllisiä
vaikutuksia tai jäämiä. Koska Lymen tyypin spirokeetan aineenvaihdunta ei voi
sietää tätä MSM:n happipitoista biokemiaa, se seikka tarjoaa mahdollisuuksia Lymen taudin
hoidolle.
Se asia on jo tunnustettu, että rikillä sinänsä ja MSM:n osana on hyvin selvä antimikrobinen
vaikutus ja siitä on osoituksena sen käyttötarkoitus antibioottisena lääkkeenä.
Kun käyttää MSM:ää, on olemassa myös paljon metaboloitavissa olevia rikkiä sisältäviä
molekyylien yhdistelmiä. MSM:n rikki ei ole myrkyllistä. Tämä yhdessä muiden
ainesosien kanssa näyttää olevan hyvin siedetty aine ja sitä tarvittaisiin jopa
lisää elimistöön.
Tärkeää:
Artikkelit julkaisee MDJunction, ja ne ovat kirjoittaneet MDJunction:n yhteisön
jäsenet, eivät lääketieteen ammattilaiset (ellei toisin ole mainittu). Ne
eivät ole lääketieteellisiä artikkeleita tai sisältöä, ja ne eivät korvaa lääkärin
diagnoosia. Jos artikkeli ei sisällä suoraa viittausta tietojen lähteeseen, käsittele
sitä kirjoittajan omana mielipiteenä.
RikkiMikon huomautus: Jotta MSM antaisi parhaan tuloksen tai auttaisi yleensä ollenkaan, se ei saa sisältää mitään lisäaineita. Puhtaimman MSM:n eli OptiMSM:n saat tilaamalla osoitteesta www.finmsm.fi/
16.6.2013 klo 21:00 saakka ilman postituskuluja
