Tämän
kirjoituksen aiheena on Ubikinoni eli koentsyymi Q10.
Tri
Matti Tolonen on päivittänyt aikaisemman artikkelinsa tästä aiheesta 14.7.2015,
ja kertoo esipuheessaan Co-entsyymi Q10:stä seuraavaa:
”Ubikinoni (eli koentsyymi Q10, CoQ10 tai Q10) on
elämälle välttämätön vitamiinien kaltainen fysiologinen yhdiste, monipuolinen
rasvaliukoinen antioksidantti, erinomainen ja suosittu ja tehokas ravintolisä.
Se ehkäisee muun muassa vanhenemismuutoksia, ihon rypistymistä,
LDL-kolesterolin hapettumista sekä veren sokerin ja verenpaineen nousua.
Ubikinoni tuottaa energiaa muun muassa sydän- ja
aivosoluille, joita se suojaa sairastumiselta ja rappeutumiselta. Ubikinoni on
siis kardio- ja neuroprotektantti.
Jokaisen diabeetikon, sydänpotilaan, ikääntyvän ja
statiineja käyttävän ihmisen tulisi ottaa päivittäin ubikinonia. Sydäntä
suojaava ja tylsistymistä ehkäisevä päiväannos on 100 – 300 mg päivässä.
Ubikinoni ehkäisee ja lievittää myös nivelrikkoa ja
kohonneen silmänpaineen (glaukoman) haittavaikutuksia silmänpohjassa
(retinassa). Hiiritutkimus osoittaa, että 10 mg painokiloa kohti nautittuna
suojaa vaihdevuosien jälkeiseltä muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen
heikkenemiseltä (Sandhir ym. 2014).
Ubikinonista voi olla hyötyä myös reumataudeissa (Jhun
ym. 2015), alkoholista riippumattomassa rasvamaksassa (Farsi ym. 2015) ja
lapsettomuudessa (Ben-Meir ym. 2015). Itse otan 300 mg aamuisin yleiskunnon
ylläpitoon.”
Wikipedia kertoo aiheesta
mm. seuraavaa:
”Ubikinoni
on rasvaliukoinen molekyyli, jota esiintyy ihmisen elimistön kaikissa soluissa. Sitä on
pieniä määriä monissa elintarvikkeissa ja erityisesti sisäelimissä (sydän, maksa ja munuaiset),
lihassa, soijaöljyssä, sardiineissa, makrillissa ja maapähkinöissä. Lisäksi
sitä muodostuu jatkuvasti maksassa.
Ikääntyminen,
sairaudet ja tietyt lääkkeet vähentävät ubikinonin biosynteesiä.
Ubikinonipitoisuus elimistössä on suurimmillaan 20-vuotiaana, jonka jälkeen se
hitaasti pienenee. Toisin sanoen, ubikinonin pitoisuus esimerkiksi retinassa
vähenee 80. ikävuoteen mennessä yli 40 %, mikä voi myötävaikuttaa verkkokalvon
rappeutumiseen. [1]
Ubikinoni
toimii koentsyyminä
mitokondriossa
tapahtuvassa adenosiinitrifosfaatin (ATP:n)
muodostuksessa, ja se on siis tärkeä solujen energian
tuotannossa. Sydänlihas käyttää paljon energiaa, joten ubikinoni on tärkeä
erityisesti sydämen toiminnalle.
Ubikinonia
voidaan syntetisoida, mutta valmistaa myös tehokkaasti fermentaation avulla. Japanilaiset lääketehtaat
vastaavat merkittävästä osasta maailman ubikinonituotannosta. Ubikinoni
luokitellaan ravintolisäksi.”
Käyttö
sairauksien hoidossa
Wikipedia
kertoo edelleen: ”Ubikinonia voidaan käyttää 150–300 milligramman
päiväannoksina migreenin
hoitoon.[2].
Suuret annokset ovat myös hidastaneet Parkinsonin
taudin, Alzheimerin
taudin ja Fridreichin
ataksian etenemistä.[3][4][5]
Ubikinoni
ei paranna urheilusuorituksia,
mutta saattaa ehkäistä urheilijoiden lihasvammoja. Lihasvauriota osoittavat kreatiinikinaasi,
myoglobiini ja lipidiperoksidaasit
jäävät merkitsevästi vähäisemmiksi ubikinonilla lumevalmisteeseen verrattuna [6].
Ubikinoni saattaa parantaa terveiden ihmisten autonomisen hermoston toimintaa
ja edistää rasvan palamista [7].”
”Tutkimuksissa
saadut tulokset ubikinonin tehosta sydämen vajaatoiminnassa ovat
ristiriitaisia. Ubikinonin ja beetasalpaajien (sydänlääkkeitä) yhteiskäytöstä
saattaa olla hyötyä, koska ubikinoni vähentää niiden aiheuttamia
sivuvaikutuksia. Sydämen vajaatoimintaa potevilla plasman alentunut
ubikinonipitoisuus saattaa olla sydänkuoleman itsenäinen riskitekijä [8].
Kolesterolilääkkeinä käytetyt statiinit saattavat kolesterolin lisäksi pienentää ubikinonin
pitoisuutta elimistössä. On esitetty, että ubikinonilla voitaisiin ehkäistä statiinien aiheuttamia
lihashaittoja.
Terve
ihminen syntetisoi maksassaan ubikinonia, mutta se edellyttää
riittävästi tyrosiinia (aminohappo)
ja ainakin kahdeksaa vitamiinia ja monia kivennäis- ja hivenaineita (mm. foolihappo, C-, B12-, B5- ja
B6-vitamiinit sekä magnesium). Niiden puutteessa ubikinonin valmistus kärsii ja
ihminen potee vähäenergisyyttä ja mahdollisesti kroonista väsymystä. Tällöin ubikinonia
lisäravinteena nauttimalla terveydentila saattaa parantua.
Vitamiinien
puutoksen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi syntyneiden häiriöiden lisäksi
myös kolesterolilääkitys saattaa aiheuttaa edellä mainittuja vähäenergisyys- ja
väsymysoireita. Statiinit nimittäin estävät
ubikinonin synteesiä maksassa, jolloin kehittyy ubikinonin puutostila. Se ja
D-vitamiinivaje ovat usein syynä statiinien sivuvaikutuksiin. Ubikinonilisä
ehkäisee statiinien aiheuttamaa lihasten väsymistä ja vaurioita (Vincze
ym. 2015).
- Coenzyme Q10 and statin-induced myopathy--II. [Mayo Clin Proc. 2015]
- In reply--Coenzyme Q10 and statin-induced myopathy. [Mayo Clin Proc. 2015]
- Coenzyme Q10 and statin-induced myopathy--I. [Mayo Clin Proc. 2015]
Ubikinonilla
on myös antioksidatiivista
vaikutusta ja se voi estää ja vähentää ns. vapaiden radikaalien aiheuttamia
kudosvaurioita sekä estää LDL-kolesterolin
hapettumista.
Fibromyalgian
hoidossa ubikinoni saattaa olla erittäin hyvä vaihtoehto. Tieteellisillä tutkimuksilla
on nimittäin osoitettu, että fibromyalgiapotilailla on merkittävästi alhaisempi
ubikinonin määrä veressään kuin terveillä henkilöillä.
Katso englanninkielinen artikkeli: Coenzyme
Q10 levels reduced in chronic fatigue syndrome.
RikkiMikon suositus fibromyalgian hoitoon: Yhdistelmä Q10 + OptiMSM + molybdeeni + Ester-C
Paul
Klein Breteler, FinnMSM Oy:n tavarantoimittajan, Kala Health Internationalin johtaja
ja omistaja kertoo Co-entsyymi Q10:n valmistusprosessista näin:
"Kaikki
Q10 saadaan joko 100% hiivakäymisen avulla (yleensä käytetään
lähtöaineena sokeria), joka tuottaa 100%:n luonnonmukaista Q10:tä. On
olemassa myös vaihtoehtoinen menetelmä, johon kuuluu osittainen fermentaatio ja
sen jälkeen synteesin avulla muodostetaan "Solanesol", luonnollinen yhdiste, joka
uutetaan tupakanlehdestä".
Paul Klein Breteler jatkaa:
Paul Klein Breteler jatkaa:
"Käytämme
molempia menetelmiä, mutta mielestäni suurin osa tulee käymisestä. Varsinainen
menetelmä on valmistajan liikesalaisuus. Lopputulos on kuitenkin sama kaikilla
menetelmillä, eikä näin ollen voida erottaa toisistaan eri menetelmillä
tuotettuja molekyylejä".