Uusi Päivän Terveysvinkki Nro 2 Epilepsia ja musiikki

 

Petri Toiviainen akatemiaprofessoriksi

Musiikin vaikutuksesta ihmisen elämään on tehty lukuisia tutkimuksia, joista osa on erittäin hyvin johdettuja, ja joita voidaan pitää luotettavina. Erityisesti Jyväskylän yliopiston tutkija, akatemiaprofessori Petri Toiviainen on ansioitunut tällä sektorilla. Hänen tutkimuksistaan voit lukea tämän linkin kautta avautuvalla sivulla.  Petri Toiviainen: ”Musiikki on tärkeä rooli kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Se on tärkeä osa kaikilla elämänalueilla, mainitaksemme esimerkkeinä erilaiset sosiaaliset, uskonnolliset, virkistys-ja kulttuuritapahtumat. Monet ihmiset viettävät päivittäin paljon aikaa kuuntelemalla musiikkia tai soittamalla jotain instrumenttia. Musiikki voi vaikuttaa ja säädellä mielialaa ja tunteita, ja sitä voidaan käyttää terapeuttisena välineenä”.

 Tutkimukset osoittavat, että epilepsiapotilaat voivat dramaaattisesti vähentää mahdollisuuksiaan saada kohtauksia yksinkertaisesti kuuntelemalla Mozartin pianosonaatteja. Tässä yhteydessä puhutaan Mozart-efektistä.

(via 1000+ Health Tips+)

Studies indicate that epileptic patients that listen to Mozart's Piano Sonata can dramatically decrease their chance of a seizure. We are talking about Mozart-effect.

(via 1000+ Health Tips+)

Исследования показывают, что больных эпилепсией, которые слушают Соната для фортепиано Моцарта может значительно уменьшить их шансы на захват. Мы говорим о Моцарт-эффект.

(через 1000 + Советы для здоровья +)

Onko sitten olemassa päinvastaisia seurauksia, sellaisia, jotka lisäisivät negatiivisia vaikutuksia ihmisiin? Muutamia sellaisia tutkimuksia on olemassa, joiden tuloksena on havaittu vaikutusta olevan myös tähän suuntaan; eräässä tutkimuksessa havaittiin Grunge rock-musiikin vaikutuksesta syntyvän huomattavaa vihamielisyyden, surun, jännityksen ja väsymyksen lisääntymistä, ja vastaavasti havaittiin merkittävää huolehtivaisuuden, rentoutumisen, mielen selkeyden ja elinvoiman vähentymistä.

Macdonald Critchley first described musicogenic epilepsy

Macdonald Critchley kuvasi vuoden 1937 artikkelissaan ensimmäisenä musiikkiperäistä epilepsiaa. Arvostettu neurologi Oliver Sacks kirjoittaa uusimmassa kirjassaan "Musicophilia: Tales of Music and the Brain": Musiikkiperäinen epilepsia on tekninen termi musiikin aiheuttamille epilepsiakohtauksille. Oliver Sacks'n myötätuntoiset, mukaansa tempaavat tarinat ihmisistä, jotka kamppailevat sopeutuakseen erilaisiin neurologisiin sairauksiin, on muuttanut perusteellisesti tapaamme ajatella omista aivoistamme ja inhimillisestä kokemuksesta.  Musicophilia -teoksessaan hän tarkastelee musiikin voimia yksilön kokemusten, potilaiden, muusikoiden ja tavallisten ihmisten kannalta – esimerkiksi miehen tarinan kautta, jota iski salama ja joka yhtäkkiä inspiroitui tulla pianistiksi neljäkymmentäkaksivuotiaana. Kirjassaan hän tarkastelee joukkoa lapsia, joilla on Williams oireyhtymä, ja jotka ovat hypermusikaalisia syntymästään saakka. Edelleen hän kertoo amusiaa potevista henkilöistä eli ihmisistä, jotka ovat täysin sävelkorvattomia, joille sinfonia kuulostaa  patojen ja pannujen rämistelyltä ja  kolistelulta, ja miehestä, jonka muisti ulottuu vain seitsemän sekunnin päähän kaikessa muussa, mutta ei musiikissa. 

Ashesh Mehta, LIJ Epilepsy Centerin neurokirurgi kutsuu musiikkiperäistä epilepsiaa "äärimmäisen harvinaiseksi", huomauttaen ettei tapaustutkimuksia koskaan raportoitu enempää kuin 150, mukaan lukien ne 11, joista Critchley kirjoitti. Potilaiden on tiedetty reagoineen kaikelle, lähtien klassisesta musiikista Beatlesiin ja Pink Floydiin aina radiosta soitettuihin kirkonkelloihin.

Ehkä tässä on riittävästi aihetta miettiä, minkälaista musiikkia kannattaa tarjota omille lapsilleen. Kaikissa tapauksissa on selvää, että pitkäaikainen ja pitkäjänteinen musiikin harrastaminen, kuunteleminen tai/ja aktiivinen musisointi muuttaa ihmisen aivojen rakenteita, suuntaan ja/tai toiseen. Sillä on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, aivan riippuen musiikin laadusta. Vanhemmilla on mahdollisuus valintaan tässäkin asiassa! Musiikki voi siis olla myös terapiaväline, kuten esimerkiksi epilepsiaa sairastaville potilaille, mutta tietyt musiikin lajit voivat myös laukaista epilepsian. Kannattaa tutustua myös seuraavaan, Maestran sivuun: 15 tapaa, joilla musiikki vaikuttaa aivoihin

Oliver Sacks:Music and the Brain: Studies in the Neurology of Music (with R.A.Henson). London, Heinemann, 1977

Uusi Päivän Terveysvinkki Nro 1

Päätin aloittaa pitkän tauon jälkeen uuden sarjan terveysvinkkejä. Toivottavasti nämä vinkit tulevat ahkeraan käyttöön, ja lukijani voivat näin lisätä päivittäin tietämystään terveyteen liittyvistä seikoista! Voit tilata tämän blogin päivitykset sähköpostiisi käyttämällä blogin oikeassa reunassa olevaa kehotetta: Tilaa!  Käytän lähteenä  Michael Quachin iPhoneen laatimaa sovellusta Health Tips 1000. Androidille on olemassa sama sovellus. Ensimmäiseksi sieltä löytyi tämä:

Studies have shown that the scent of Rosemary can help in better mental performance and make individuals feel more alert.

Исследования показали, что нюх розмарина может помочь в лучшем умственной деятельности и сделать люди чувствуют себя более бдительными.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että rosmariinin tuoksu voi tehostaa henkistä suorituskykyä ja saattaa tehdä yksilöt valppaammiksi.

Rosmariinista kertoo Wikipedia seuraavaa:

Rosmariini (Rosmarinus officinalis) on ainavihanta yrtti, jonka neulasmaisia lehtiä käytetään ruoanlaitossa ja yleensä maustamisessa. Rosmariinin alkuperä on Välimeren alueella, jossa rosmariinipensaat saattavat kasvaa kahden metrin korkuisiksi. Rosmariini kuuluu Lamiaceae-heimoon, johon kuuluu paljon mintun sukuisia yrttejä. Rosmariinin nimi tulee latinasta rosmarinus, joka tarkoittaa meren kastetta tai merenruusua, mutta nimen tulkintavirheen vuoksi se saavutti keskiajalla aivan erityisen aseman, kun yrtin nimen arveltiin viittaavan Neitsyt Mariaan.

Rosmariinin runko on puumainen ja kasvumuotoja on matalista lajeista aina yli metrin korkuisiin pensaisiin. Rosmariinin kukkia on monen värisiä, valkoisista vaalenpunaisiin ja sinisiin. Tuoreita tai kuivattuja rosmariinin lehtiä käytetään mausteena ennen kaikkea Välimeren keittiössä. Kasvista tislataan myös eteeristä rosmariiniöljyä. Rosmariini sopii erityisesti lampaan-, porsaan-, vasikanlihan sekä kanapatojen mausteeksi. Hienonnettuna sitä voi ripotella kalan ja lihan pinnalle ennen parilointia.^[1].

Suomessa rosmariinia voi kasvattaa kesäisin ulkona ruukussa tai maassa, mutta pohjoisen kylmää talvea se ei kestä. Yrtin voi antaa talvehtia sisätiloissa noin 10 asteen lämmössä. Talvehtimisen aikana rosmariinia tulee kastella normaaliakin kevyemmin, vaikka muutenkaan kasvi ei viihdy märässä maassa.

Shakespeare viljelee rosmariinia näytelmissään tavan takaa, esimerkiksi Perikleessa. Platina mainitsee rosmariinin siemenet, kukat ja juuret lehtien ohella kasvin käyttökelpoisiksi osiksi.

Rosmariinilla kerrotaan olevan muistia parantavia vaikutuksia ja sitä pidetäänkin muiston ja muistamisen symbolina.

Wikipedian käyttämä lähde: Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981