Musiikin
vaikutuksesta ihmisen elämään on tehty lukuisia tutkimuksia, joista osa on
erittäin hyvin johdettuja, ja joita voidaan pitää luotettavina. Erityisesti Jyväskylän
yliopiston tutkija, akatemiaprofessori
Petri Toiviainen on ansioitunut tällä sektorilla. Hänen tutkimuksistaan
voit lukea tämän linkin
kautta avautuvalla sivulla. Petri
Toiviainen: ”Musiikki on tärkeä rooli kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa.
Se on tärkeä osa kaikilla elämänalueilla, mainitaksemme esimerkkeinä erilaiset
sosiaaliset, uskonnolliset, virkistys-ja kulttuuritapahtumat. Monet ihmiset
viettävät päivittäin paljon aikaa kuuntelemalla musiikkia tai soittamalla
jotain instrumenttia. Musiikki voi vaikuttaa ja säädellä mielialaa ja tunteita,
ja sitä voidaan käyttää terapeuttisena välineenä”.
Tutkimukset osoittavat, että epilepsiapotilaat
voivat dramaaattisesti vähentää mahdollisuuksiaan saada kohtauksia
yksinkertaisesti kuuntelemalla Mozartin
pianosonaatteja. Tässä yhteydessä puhutaan Mozart-efektistä.
Studies indicate that epileptic patients that listen
to Mozart's Piano Sonata can dramatically decrease their chance of a seizure. We are talking about
Mozart-effect.
Исследования показывают, что больных эпилепсией, которые слушают Соната для фортепиано Моцарта может значительно уменьшить их шансы на захват. Мы говорим о Моцарт-эффект.
Onko
sitten olemassa päinvastaisia seurauksia, sellaisia, jotka lisäisivät
negatiivisia vaikutuksia ihmisiin? Muutamia sellaisia tutkimuksia on olemassa,
joiden tuloksena on havaittu vaikutusta olevan myös tähän suuntaan; eräässä tutkimuksessa havaittiin
Grunge rock-musiikin
vaikutuksesta syntyvän huomattavaa vihamielisyyden, surun, jännityksen ja
väsymyksen lisääntymistä, ja vastaavasti havaittiin merkittävää
huolehtivaisuuden, rentoutumisen, mielen selkeyden ja elinvoiman vähentymistä.
Macdonald Critchley first described musicogenic epilepsy |
Macdonald Critchley kuvasi
vuoden 1937 artikkelissaan ensimmäisenä musiikkiperäistä epilepsiaa. Arvostettu
neurologi Oliver
Sacks kirjoittaa uusimmassa kirjassaan "Musicophilia:
Tales of Music and the Brain": Musiikkiperäinen epilepsia on tekninen termi musiikin aiheuttamille
epilepsiakohtauksille. Oliver Sacks'n myötätuntoiset, mukaansa tempaavat
tarinat ihmisistä, jotka kamppailevat sopeutuakseen erilaisiin neurologisiin
sairauksiin, on muuttanut perusteellisesti tapaamme ajatella omista aivoistamme
ja inhimillisestä kokemuksesta.
Musicophilia -teoksessaan hän tarkastelee musiikin voimia yksilön
kokemusten, potilaiden, muusikoiden ja tavallisten ihmisten kannalta – esimerkiksi
miehen tarinan kautta, jota iski salama ja joka yhtäkkiä inspiroitui tulla
pianistiksi neljäkymmentäkaksivuotiaana. Kirjassaan hän tarkastelee
joukkoa lapsia, joilla on Williams
oireyhtymä, ja jotka ovat hypermusikaalisia syntymästään saakka.
Edelleen hän kertoo amusiaa potevista
henkilöistä eli ihmisistä, jotka ovat täysin sävelkorvattomia, joille sinfonia
kuulostaa patojen ja pannujen
rämistelyltä ja kolistelulta, ja
miehestä, jonka muisti ulottuu vain seitsemän sekunnin päähän kaikessa muussa, mutta
ei musiikissa.
Ashesh
Mehta, LIJ Epilepsy Centerin neurokirurgi kutsuu musiikkiperäistä epilepsiaa
"äärimmäisen harvinaiseksi", huomauttaen ettei tapaustutkimuksia
koskaan raportoitu enempää kuin 150, mukaan lukien ne 11, joista Critchley
kirjoitti. Potilaiden on tiedetty reagoineen kaikelle, lähtien klassisesta
musiikista Beatlesiin ja Pink Floydiin aina radiosta soitettuihin
kirkonkelloihin.
Ehkä
tässä on riittävästi aihetta miettiä, minkälaista musiikkia kannattaa tarjota
omille lapsilleen. Kaikissa tapauksissa on selvää, että pitkäaikainen ja
pitkäjänteinen musiikin harrastaminen, kuunteleminen tai/ja aktiivinen
musisointi muuttaa ihmisen aivojen rakenteita, suuntaan ja/tai toiseen. Sillä
on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, aivan riippuen musiikin
laadusta. Vanhemmilla on mahdollisuus valintaan tässäkin asiassa! Musiikki voi
siis olla myös terapiaväline, kuten esimerkiksi epilepsiaa sairastaville
potilaille, mutta tietyt musiikin lajit voivat myös laukaista epilepsian.
Kannattaa tutustua myös seuraavaan, Maestran sivuun: 15
tapaa, joilla musiikki vaikuttaa aivoihin
Oliver Sacks:Music and the Brain: Studies in the Neurology of
Music (with
R.A.Henson). London, Heinemann, 1977
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti