Kirjoittanut suomi 24. fi keskustelufoorumille: RikkiMikko 
29.10.2007 klo 23.42
Kipu on julma vieras perheessä. Sen kokee tietysti kaikkein julmimpana perheenjäsenistä se, jonka kohdalla omakohtainen kärsimys, kivun aiheuttama tuska on jokapäiväinen kumppani. Yhtä hyvin saattaa kuitenkin henkisellä tasolla kokeva elämäntoveri kärsiä oman läheisen riutumisesta kivun kourissa, ja tämä myötäkokeminen, ehkä tuskan aiheuttama henkisen etääntymisen pelko, vaikuttaa perheen sisäisiin suhteisiin hyvinkin ratkaisevalla tavalla; on vaikea lähestyä kumppania, kun ei oikein tiedä, johtuuko hänen ärtyisyytensä siitä, mitä minä olen tehnyt vai jatkuvasta kivun aiheuttamasta stressistä.
Olen kokenut itse tämän hyvin konkreettisesti oltuani yli kolmekymmentä vuotta sitten pahassa autokolarissa ja sairastuttuani myöhemmin Crohnin tautiin. Kun sitten vielä, ehkä tuon kolarin jälkiseurauksena sain kannettavakseni vielä fibromyalgian, oli mahtava kipupaletti valmis. Päivittäinen tuska jatkui vuosikausia, ja lääkärit olivat voimattomia. Sain kehotuksia ottaa sitä Somadril Compia "jos ei kahdeksan pilleriä päivässä riitä, ota kaksitoista!" Koska rinnalla oli vielä saman työterveyslääkärin kirjoittamia muitakin punaisen kolmion lääkkeitä, toisen lääkärin kirjoittamaa kahta masennuslääkettä, happosalpaaja ja unilääke, on suoranainen ihme, että vielä saatan kirjoittaa tätä.
Niin, ne kipulääkkeet eivät auttaneet. Sain kyllä loppuaikana vaikutuksia noista pillereistä. Pääni oli jatkuvasti hyvin kipeä liiallisesta lääkkeiden nauttimisesta. Olin joutumassa ennenaikaiselle eläkkeelle minulle niin rakkaasta sinfoniaorkesterin muusikon ammatista. Vaadittiin todella radikaali ratkaisu kierteen katkaisemiseksi, mutta siitä myöhemmin. Saatoin kuitenkin jatkaa työtäni loppuun asti, ja nyt harrastuksiani ovat kuntosalin lisäksi monet musiikkiin liittyvät asiat; käyn erilaisissa tilaisuuksissa esiintymässä useita kertoja kuukaudessa. Niin tanssilavat kuin konserttiestradit, vanhusten palvelutalot ja musiikkifestivaalit ovat tulleet jälleen viime aikoina tutuiksi, ja siellä on Jyväskylän jäähallikin mukana. Suomen Lähetysseura - Kansanmusiikkimessu järjestettiin 11.6.2006, ja mukana sain olla minäkin.
Mitä tulee kivun hallintaan erilaisin keinoin, uskon, että laajalla rintamalla käytössä on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta liian summittaisia ja usein pelkästään medikalisaatioon perustuvia keinoja. Hyvin monet sairaudet ja kiputilat pyritään hoitamaan pelkästään lääkkeillä, jotka sitten aiheuttavat sivuvaikutuksia, joita puolestaan hoidetaan toisilla lääkkeillä. On unohdettu ravitsemuksen suuri merkitys terveytemme vaalijana, mutta myös monien sairauksiemme aiheuttajana. "Olkoon ruokasi myös lääkkeesi", sanoi lääketieteen isä Hippokrates. Liikalihavuutta "hoidetaan" laihdutuslääkkeillä, kun oikea tapa olisi välttää liiallisia kaloreita ja liikkua riittävästi.
Myös kivun hallinnassa saattaa olla hyvin luonnollisia keinoja hoitaa asiaa. Nauttimalla riittävästi orgaanista rikkiä, keho saattaa alkaa itse parantaa itseään. Esimerkiksi vaurioitunut nivel aristaa, ja silloin sen käyttöä aletaan karttaa. Otetaan sitten kivun lievitykseksi tulehduskipulääkkeitä tai kortisonia, entsyymin estäjiä, jotka estävät kipua aiheuttavien myrkyllisten entsyymien syntymistä vaurioituneella alueella. Samalla kuitenkin estetään hyödyllisten, ruston uudistumiseen tarvittavien entsyymien muodostusta, minkä seurauksena lääkekuurin jälkeen nivelpinnat ovat entistä huonommassa kunnossa. Omalla kohdallani tämä hoitokeino on antanut ehdottoman hyvän tuloksen lääketehtaan kannalta; 150 € kuukaudessa kulutin vuosikausia omia ja Kelan rahoja, mutta tuloksena oli jatkuva pöhnäinen olo ja ihmissuhdevaikeudet läheisten kanssa. Kipuihin niillä ei juuri ollut vaikutusta.
Uusi aikakausi koitti siinä vaiheessa, kun löysin luontaistuotekaupasta orgaanista rikkiä sisältävän ravintolisän. Jo muutaman viikon käytön jälkeen saatoin lopettaa kipulääkkeiden nauttimisen, koska aine on estänyt C-säikeen kautta kulkevaa, ns. hidasta kipusignaalia pääsemästä aivoihin. Nopeisiin signaaleihin tällä aineella ei ole vaikutusta. Nyt on maksani saanut levätä ja koko elimistöni puhdistua jo yli neljä ja puoli vuotta, kun Vioxxit, Panacodit, Buranat, Somadril Compit, unilääkkeet ja Remeronit ovat jääneet kokonaan pois. Ei happosalpaajiakaan ole enää tarvittu. Vointini on erinomainen. Mieleni on virkeä ja ihmissuhteeni mielestäni hyvät. Uusia tuttavuuksia syntyy päivittäin.
Lainaan tässä selvityshenkilö Sirkka-Liisa Kivelää, jonka tehtävänä oli kartoittaa mahdollisia parannusehdotuksia suomalaiseen vanhustenhoitoon: "Huomattava osa eläkeikäisistä syö lääkkeitä, jotka heikentävät heidän toimintakykyään. Peräti 35 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä syö esimerkiksi sellaisia lääkkeitä, jotka sivuvaikutuksena väsyttävät".
"Pidän suurimpana ongelmana muistihäiriöitä aiheuttavia ja rauhoittavasti vaikuttavia lääkkeitä. Kymmenientuhansien älyllistä ja fyysistä toimintakykyä heikennetään, kun lääkkeitä määrätään liian usein ja liian monelle", sanoo Turun yliopiston professori Sirkka-Liisa Kivelä .
Lääkehaitat korostuvat iän karttuessa. Elimistön toiminta hidastuu ja lääkkeet häviävät kehosta hitaammin.
"Iäkäs ei kestä samaa määrää lääkkeitä kuin työikäinen", Kivelä muistuttaa.
Asiasta on virinnyt paljon keskustelua, josta osa löytyy alla olevaa Helsingin Sanomien linkkiä napsauttamalla:
http://www.hs.fi/haku/?haku=Sirkka-Liisa+Kivel%C3%A4
Vielä eräs seikka, joka liittyy hyvin moniin lääkkeisiin, nimittäin se, että näiden lääkkeiden pitkäaikaisen nauttimisen seurauksena saattaa veren seerumin homokysteiinin pitoisuus kohota, jolloin uusia uhkia ilmestyy vääjäämättä: B-vitamiinitasot alkavat laskea, verisuonten sisäpinta vaurioituu, veri alkaa sakkautua, ja lopulta seurauksena on sydänkohtaus tai halvaus.
Tällaisia mietteitä tänään maaliskuun viimeisen päivän vastaisena yönä, kun takana on kahdet täysimittaiset orkesteriharjoitukset ja edessä työntäyteinen päivä! Hieno päivä kaiken kaikkiaan!
29.10.2007 klo 23.42Kipu on julma vieras perheessä. Sen kokee tietysti kaikkein julmimpana perheenjäsenistä se, jonka kohdalla omakohtainen kärsimys, kivun aiheuttama tuska on jokapäiväinen kumppani. Yhtä hyvin saattaa kuitenkin henkisellä tasolla kokeva elämäntoveri kärsiä oman läheisen riutumisesta kivun kourissa, ja tämä myötäkokeminen, ehkä tuskan aiheuttama henkisen etääntymisen pelko, vaikuttaa perheen sisäisiin suhteisiin hyvinkin ratkaisevalla tavalla; on vaikea lähestyä kumppania, kun ei oikein tiedä, johtuuko hänen ärtyisyytensä siitä, mitä minä olen tehnyt vai jatkuvasta kivun aiheuttamasta stressistä.
Olen kokenut itse tämän hyvin konkreettisesti oltuani yli kolmekymmentä vuotta sitten pahassa autokolarissa ja sairastuttuani myöhemmin Crohnin tautiin. Kun sitten vielä, ehkä tuon kolarin jälkiseurauksena sain kannettavakseni vielä fibromyalgian, oli mahtava kipupaletti valmis. Päivittäinen tuska jatkui vuosikausia, ja lääkärit olivat voimattomia. Sain kehotuksia ottaa sitä Somadril Compia "jos ei kahdeksan pilleriä päivässä riitä, ota kaksitoista!" Koska rinnalla oli vielä saman työterveyslääkärin kirjoittamia muitakin punaisen kolmion lääkkeitä, toisen lääkärin kirjoittamaa kahta masennuslääkettä, happosalpaaja ja unilääke, on suoranainen ihme, että vielä saatan kirjoittaa tätä.
Niin, ne kipulääkkeet eivät auttaneet. Sain kyllä loppuaikana vaikutuksia noista pillereistä. Pääni oli jatkuvasti hyvin kipeä liiallisesta lääkkeiden nauttimisesta. Olin joutumassa ennenaikaiselle eläkkeelle minulle niin rakkaasta sinfoniaorkesterin muusikon ammatista. Vaadittiin todella radikaali ratkaisu kierteen katkaisemiseksi, mutta siitä myöhemmin. Saatoin kuitenkin jatkaa työtäni loppuun asti, ja nyt harrastuksiani ovat kuntosalin lisäksi monet musiikkiin liittyvät asiat; käyn erilaisissa tilaisuuksissa esiintymässä useita kertoja kuukaudessa. Niin tanssilavat kuin konserttiestradit, vanhusten palvelutalot ja musiikkifestivaalit ovat tulleet jälleen viime aikoina tutuiksi, ja siellä on Jyväskylän jäähallikin mukana. Suomen Lähetysseura - Kansanmusiikkimessu järjestettiin 11.6.2006, ja mukana sain olla minäkin.
Mitä tulee kivun hallintaan erilaisin keinoin, uskon, että laajalla rintamalla käytössä on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta liian summittaisia ja usein pelkästään medikalisaatioon perustuvia keinoja. Hyvin monet sairaudet ja kiputilat pyritään hoitamaan pelkästään lääkkeillä, jotka sitten aiheuttavat sivuvaikutuksia, joita puolestaan hoidetaan toisilla lääkkeillä. On unohdettu ravitsemuksen suuri merkitys terveytemme vaalijana, mutta myös monien sairauksiemme aiheuttajana. "Olkoon ruokasi myös lääkkeesi", sanoi lääketieteen isä Hippokrates. Liikalihavuutta "hoidetaan" laihdutuslääkkeillä, kun oikea tapa olisi välttää liiallisia kaloreita ja liikkua riittävästi.
Myös kivun hallinnassa saattaa olla hyvin luonnollisia keinoja hoitaa asiaa. Nauttimalla riittävästi orgaanista rikkiä, keho saattaa alkaa itse parantaa itseään. Esimerkiksi vaurioitunut nivel aristaa, ja silloin sen käyttöä aletaan karttaa. Otetaan sitten kivun lievitykseksi tulehduskipulääkkeitä tai kortisonia, entsyymin estäjiä, jotka estävät kipua aiheuttavien myrkyllisten entsyymien syntymistä vaurioituneella alueella. Samalla kuitenkin estetään hyödyllisten, ruston uudistumiseen tarvittavien entsyymien muodostusta, minkä seurauksena lääkekuurin jälkeen nivelpinnat ovat entistä huonommassa kunnossa. Omalla kohdallani tämä hoitokeino on antanut ehdottoman hyvän tuloksen lääketehtaan kannalta; 150 € kuukaudessa kulutin vuosikausia omia ja Kelan rahoja, mutta tuloksena oli jatkuva pöhnäinen olo ja ihmissuhdevaikeudet läheisten kanssa. Kipuihin niillä ei juuri ollut vaikutusta.
Uusi aikakausi koitti siinä vaiheessa, kun löysin luontaistuotekaupasta orgaanista rikkiä sisältävän ravintolisän. Jo muutaman viikon käytön jälkeen saatoin lopettaa kipulääkkeiden nauttimisen, koska aine on estänyt C-säikeen kautta kulkevaa, ns. hidasta kipusignaalia pääsemästä aivoihin. Nopeisiin signaaleihin tällä aineella ei ole vaikutusta. Nyt on maksani saanut levätä ja koko elimistöni puhdistua jo yli neljä ja puoli vuotta, kun Vioxxit, Panacodit, Buranat, Somadril Compit, unilääkkeet ja Remeronit ovat jääneet kokonaan pois. Ei happosalpaajiakaan ole enää tarvittu. Vointini on erinomainen. Mieleni on virkeä ja ihmissuhteeni mielestäni hyvät. Uusia tuttavuuksia syntyy päivittäin.
Lainaan tässä selvityshenkilö Sirkka-Liisa Kivelää, jonka tehtävänä oli kartoittaa mahdollisia parannusehdotuksia suomalaiseen vanhustenhoitoon: "Huomattava osa eläkeikäisistä syö lääkkeitä, jotka heikentävät heidän toimintakykyään. Peräti 35 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä syö esimerkiksi sellaisia lääkkeitä, jotka sivuvaikutuksena väsyttävät".
"Pidän suurimpana ongelmana muistihäiriöitä aiheuttavia ja rauhoittavasti vaikuttavia lääkkeitä. Kymmenientuhansien älyllistä ja fyysistä toimintakykyä heikennetään, kun lääkkeitä määrätään liian usein ja liian monelle", sanoo Turun yliopiston professori Sirkka-Liisa Kivelä .
Lääkehaitat korostuvat iän karttuessa. Elimistön toiminta hidastuu ja lääkkeet häviävät kehosta hitaammin.
"Iäkäs ei kestä samaa määrää lääkkeitä kuin työikäinen", Kivelä muistuttaa.
Asiasta on virinnyt paljon keskustelua, josta osa löytyy alla olevaa Helsingin Sanomien linkkiä napsauttamalla:
http://www.hs.fi/haku/?haku=Sirkka-Liisa+Kivel%C3%A4
Vielä eräs seikka, joka liittyy hyvin moniin lääkkeisiin, nimittäin se, että näiden lääkkeiden pitkäaikaisen nauttimisen seurauksena saattaa veren seerumin homokysteiinin pitoisuus kohota, jolloin uusia uhkia ilmestyy vääjäämättä: B-vitamiinitasot alkavat laskea, verisuonten sisäpinta vaurioituu, veri alkaa sakkautua, ja lopulta seurauksena on sydänkohtaus tai halvaus.
Tällaisia mietteitä tänään maaliskuun viimeisen päivän vastaisena yönä, kun takana on kahdet täysimittaiset orkesteriharjoitukset ja edessä työntäyteinen päivä! Hieno päivä kaiken kaikkiaan!
