Astaksantiini -- suoja vanhenemista vastaan

ASTAKSANTIINI – SUPERANTIOKSIDANTTI

Vaikuttavat aineet: Astaksantiini 4 mg, C-vitamiini 10 mg, E-vitamiini 10 mg

Vaikuttavat aineet: Astaksantiini 4 mg, C-vitamiini 10 mg, E-vitamiini 10 mg

 Astaksantiini: väriaine, joka antaa esimerkiksi lohelle sen vaaleanpunaisen värin. Lohi saa astaksantiinia syömästään ravinnosta. Tosin se astaksantiini, jota kasvatettaville kaloille annetaan kalanviljelylaitoksissa, valmistetaan synteettisesti Phaffia rhodozyma -hiivan avulla dekstroosista. 

Haematococcus pluvialis - astaksantiinin lähde

FinnMSM Oy:n maahantuoma Kala Health Internationalin Astaksantiini tuotetaan luonnonmukaisesti haematococcus pluvialis-nimisen levän avulla. Tuote ei sisällä mitään keinotekoisia ainesosia.

Eräiden tutkimusten mukaan astaksantiini on täysin turvallinen pitkäaikaisessakin käytössä ja parantaa aikuisen ihmisen kognitiivisiä toimintoja. PMID: 12804020 [PubMed - indexed for MEDLINE]

Tutkimuksen johtopäätös oli, että astaksantiinia runsaasti sisältävä Haematococcus pluvialis uute parantaa kognitiivisia toimintoja hiirillä. PMID: 17721823 [PubMed - indexed for MEDLINE]

Astaksantiini on antioksidanttina jopa tuhat kertaa tehokkaampi kuin C-vitamiini. Astaksantiini ei muutu suurinakaan annoksina pro-oksidantiksi, kuten esimerkiksi C-vitamiini saattaa joissakin tapauksissa muuttua.

 Astaksantiini suojelee silmiä ja ihoa auringon UV-säteilyltä. Se tunkeutuu elimistön jokaiseen soluun ja sitä kautta suojaa myös sydäntä ja verisuonistoa. Sen sanotaan ehkäisevän syöpää sekä sydän- ja verisuonisairauksia.

Astaksantiini parantaa lihasten voimaa ja suorituskykyä

Tutkimukset ovat osoittaneet, että urheilijat onnistuvat paremmin, kun he ottavat sitä 4-8 mg annoksen päivässä, mikä lisää voimaa ja parantaa kestävyyttä. PMID: 21984399 [PubMed - indexed for MEDLINE] 

Vapaat radikaalit

Vapaita radikaaleja muodostuu elintarvikkeiden aineenvaihduntaprosessin aikana, kun ruoka muuttuu energiaksi. Vapaat radikaalit voivat myös tulla kehon ulkopuolelta, esimerkiksi pakokaasujen ja muiden myrkyllisten yhdisteiden kautta. Vapaat radikaalit ovat erittäin reaktiivisia hiukkasia, jotka aiheuttavat oksidatiivisia vaurioita niiden ympäristössä. Vapaat radikaalit voivat vaurioittaa tärkeitä biologisia molekyylejä, kuten DNA: n ja rasvahappojen solukalvoja.

Antioksidantit suojaavat ikääntymiseltä

Keho tuottaa jatkuvasti antioksidantti-entsyymejä (kuten superoksididismutaasia, eli SOD ja glutationi peroksidaasia, GSH-ASE) neutralisoimaan vapaita radikaaleja. Lisäksi meidän jokapäiväisestä ravinnostamme imeytyy vapaiden radikaalien puhdistusaineita, joita kutsumme hapettumisenestoaineiksi eli antioksidanteiksi.

 Tunnettuja antioksidantteja ovat vitamiinit C ja E, ja monet vihannesten ja hedelmien terveyttä edistävät ainesosat (kuten flavonoidit ja karotenoidit). Kun ikäännymme, elimistön kyky neutraloida vapaita radikaaleja yleensä laskee. Antioksidanttien nauttimisesta ravintolisänä tulee sitten entistä tärkeämpää.

Astaksantiinin kolme valmistusmenetelmää. Tiedot ovat peräisin suomenkielisestä Wikipediasta

1. Synteettisesti petrokemikaaleista. Astaksantiinin synteesi ei ole julkista tietoa.

2. Viljelemällä astaksantiinia voi tuottaa Haematococcus pluvialis -mikrolevästä, jonka pigmenttipitoisuus (40 g/kg kuivapainosta) on 10 000 -kertainen esimerkiksi lohen lihaan verrattuna.^[4][5]

3. Astaksantiinia kalanviljelyyn tuotetaan myös dekstroosista Phaffia rhodozyma-hiivan avulla.^[6]

Kala Health Internationalin markkinoima Astaksantiini tuotetaan viljelemällä Haematococcus pluvialis –mikrolevästä. Sen pigmenttipitoisuus on (40 g/kg kuivapainosta), eli noin 10 000-kertainen esimerkiksi lohen lihaan verrattuna.^[4][5]

Toisaalla esimerkiksi Kiinassa tuotetaan Astaksantiinia kalanviljelyyn myös Phaffia rhodozyma –hiivan, siis fermentoinnin avulla dekstroosista (D-glukoosi).^[6]

Lääkeaineiden kertyminen Itämereen on kasvava ongelma eliöpopulaatioiden kannalta, kertoi YLE Uutiset tänä aamuna.

Lääkeaineiden kertyminen Itämereen on kasvava ongelma eliöpopulaatioiden kannalta, kertoi YLE Uutiset tänä aamuna.

Pietarista valuu diklofenaakkia yhtä paljon kuin koko Suomesta

Noin 80 miljoonan ihmisen lääkejäämät päätyvät Itämereen.

”Kuluttamiamme lääkkeitä ja hormoneja valuu Itämereen jätevedenpuhdistamoista, jotka eivät kykene ottamaan talteen kaikkia haitallisia aineita. Ruotsalaistutkijat ovat havainneet jäämiä avomerellä asti”.

Artikkelin luettuani pysähdyin miettimään sitä uutista, joka kertoi valtameriin saakka kertyneistä muoveista ja niiden aiheuttamista, koko maapallon lajistoa koskevasta ja vielä paljon merkittävämmästä ongelmasta kuin tuo lääkkeiden Itämerelle ja sen kalakannalle aiheuttama.

YLE Areena kertoi viime toukokuussa (6.5.2014), järkyttäviä uutisia siitä, kuinka ihmiskunta tuhoaa oman ympäristönsä valmistamalla lähes kaikkiin kulutustuotteisiin muoviset kuoret, jotka sitten valuvat lopulta meriin kalojen ruoaksi.

”Näin meristä on tullut maailman suurin kaatopaikka. Meriin päätyvää muovijätettä on arvioitu aikamme pahimmaksi luonnonkatastrofiksi.

Muovista irtoavat myrkyt voivat kalojen kautta päätyä myös ihmiseen. Laivoista ja jokien ja virtojen mukana meriin päätyy joka vuosia miljoonia tonneja muovia”.

Kaatopaikkoja merellä

Kaatopaikkoja merellä

Muovi ei hajoa luonnossa. Meren kiertoliike saa ne kasaantumaan valtaviksi kaatopaikoiksi. Suurimmat niistä ovat yhtä kookkaita kuin Espanja ja Portugali yhdessä.

Pahinta on, että tilannetta tunnetaan toistaiseksi huonosti. Tutkimuksissa on huomattu, että muovin määrä maailman merissä on pysynyt suurin piirtein vakiona viimeisen 20 vuoden aikana siitä huolimatta, että sitä on syydetty sinne koko ajan lisää.

Miten se on mahdollista ja missä loppu muovijäte on? Vastaus saattaa johtaa tutkijat maailman suurimman luonnonkatastrofin jäljille.

Toivottavasti uudet tutkimukset ja niiden seurauksena syntyvät uudet teolliset innovaatiot pystyvät estämään ainakin osan niistä ongelmista, joita muovit luonnolle ja ihmiskunnalle aiheuttavat. Ruotsista kuuluu jo joitakin sen suuntaisia uutisia, että ainakin elintarvikepakkauksiin käytettävien sulkukalvojen valmistukseen voitaisiin tulevaisuudessa käyttää öljypohjaisten materiaalien sijaan uusiutuvaa puupohjaista raaka-ainetta, lignoselluloosaa, jonka hajoaminen ilmeisesti olisi prosessina erilainen ja vähemmän luontoa haittaava. Aiheesta on olemassa jo tuore väitöskirjakin.

Gunnar Henriksson

 Professor in Wood Chemistry with special interest in biotechnology.