Loading...

sunnuntaina, helmikuuta 08, 2009

Mitä kipu on



KIPU

Kansainvälinen kipututkimusjärjestö on määrittänyt kivun epämiellyttäväksi kokemukseksi, joka liittyy jo tapahtuneeseen tai uhkaavaan kudosvaurioon tai jota kuvaillaan tuntemuksena samanlaisia sanoja käyttäen.

AKUUTTI JA KROONINEN KIPU

Akuutin ja kroonisen kivun erottaminen on tärkeää. Molemmat tuntuvat epämiellyttäviltä, mutta niiden merkitys ihmiselle on erilainen.

Akuutti eli äkillinen kipu on yleensä seurausta elimistöön kohdistuneesta voimakkaasta ulkoisesta ärsykkeestä (esim. isku), vauriosta, vammasta (joihin usein liittyy kudoksessa syntyvä tulehdusreaktio) tai elinten toimintahäiriöstä. Se on mielekäs, elintärkeäkin, koska se varoittaa kehoamme ja hyvinvointiamme uhkaavasta vaarasta. Sen tärkeä tehtävä on viestittää, että jotain on vialla. Luonnollisia reaktioita kudosta vaurioittavaan ärsykkeeseen ovat väistäminen ja välttäminen. Jos kudos on jo vaurioitunut, yksilön luonnollisia toimintoja suhteessa kipuun ovat lepo, vaurioituneen kudoksen tai ruumiinosan varjeleminen ja hoitoon hakeutuminen. Akuutin kivun lievittäminen lääketieteellisin keinoin onnistuu useimmiten hyvin. Useimmat elimistön akuutit vauriot, niihin liittyvät tulehdusreaktiot ja elimistön toimintahäiriöt paranevat joko itsestään tai levolla ja lääkkeillä, jolloin myös kipu häviää.

Kroonisen eli pitkäaikaisen kivun merkitys on erilainen kuin akuutin. Joskus krooninenkin kipu voi toimia suojaavana varoittajana esim. reuman tai nivelrikon yhteydessä. Usein krooniselle kivulle ei kuitenkaan voida löytää mitään hyödyllistä tehtävää. Tällöin kivun aiheuttajana voi olla esim. kipuhermojärjestelmän vaurioituminen. Lieväkin hermon puristuminen voi johtaa kipuhermon poikkeavaan toimintaan. Kipuviesti voi syntyä herkistyneessä kipuhermossa vaikkapa kosketusärsykkeestä, jokaon normaalisti kivuton. Ääritapauksissa kipusignaali syntyy itsestään, ilman mitään ärsykettä. Voidaankin puhua erikseen kudosvauriokivusta ja hermovauriokivusta. - Kroonisen kivun lievittäminen tai poistaminen lääketieteen keinoin on usein vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kipu ei olisi todellista tai että ihminen olisi "luulosairas". Se vain tarkoittaa, että lääketiede ei vielä ole kehittynyt niin pitkälle, että pitkäaikaisen kivun syitä aina voitaisiin selvittää.

KIVUN KROONISTUMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

Kudos- tai hermovaurio johtaa pitkittyneeseen kipuun vain joillakin ihmisillä. Tiedetään, että kudosvaurion ja sitä seuranneen tulehdusreaktion suuruus, koetun akuutin vaiheen kivun voimakkuus ja psyykkiset tekijät ainakin ovat niitä syitä, jotka voivat vaikuttaa kivun muuttumiseen krooniseksi. Ilmeisesti myös yksilölliset, geneettisesti määräytyvät erot kipua välittävien ja hillitsevien järjestelmien rakenteessa ja ominaisuuksissa voivat vaikuttaa.


Kivun kroonistumista voi tapahtua lisäksi kipujärjestelmien epätasapainon seurauksena. Tuolloin voi kyseessä olla joko kipua vahvistavien järjestelmien toiminnan voimistuminen tai jarrujärjestelmien toiminnan heikkeneminen tai molemmat.

Kipuviestin jatkuva välittyminen hermoston eri osissa aiheuttaa muutoksia, joiden seurauksena kivunvälitys voimistuu ja nopeutuu. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi tiettyjen kivun välittymiseen osallistuvien välittäjäaineiden tuotannon lisääntyminen tai vähentyminen sekä kokonaan uusien välittäjäaineiden tuotanto. Myös kosketushermot saattavat kytkeytyä kipuhermoihin hermovauriota seuraavan korjaantumisen aikana. Tämän ilmiön seurauksena pelkkä kosketus saattaa aikaansaada kivun kokemisen.

Kipuongelmaa voivat pitkittää ja kivusta kuntoutumista hidastaa myös monet psykologiset tekijät, esimerkiksi kipuun liittyvät pelot ja masentuneisuus. Pelot saattavat johtaa liialliseen varovaisuuteen ja liikunnan välttämiseen Vähäinen liikkuminen aiheuttaa rappeutumismuutoksia lihaksissa, verenkierrossa ja hermostossa. Tästä saattaa seurata kiputilan vaikeutuminen. Pelot ja varominen voivat myös lisätä lihasjännitystä. Lihasjännitys puolestaan vaikeuttaa lihasten aineenvaihduntaa, mikä voi lisätä kipuja ja vaikeuttaa kuntoutumista.

Lääkehoidon riskitekijöistä

Ibuprofeenia sisältävät särkylääkeet, lisäävät sydäninfarktin riskiä. Myös muut kipulääkkeet ovat heinäkuussa 2005 julkaistujen kahden tutkimuksen mukaan sydäntaudin riskiä lisääviä silloin, kun niitä käytetään jatkuvasti. Tästä kertoo Artikkeli, jonka on kirjoittanut Dr Rich, Richard Fogoros, MD.


Ibuprofeenia sisältävien särkylääkkeiden väitetään lisäävän sydäninfarktin riskiä 24 prosentilla.


British Medical Journalin julkaisemassa tutkimuksessa oli 9,218 potilasta, joiden ikä vaihteli 25 ja 100 ikävuoden välillä. Diclofenac-nimisen lääkkeen havaittiin myös lisäävän sydänkohtausriskiä 55 prosentilla, celecoxib-lääkkeen 21 prosentilla ja rofecoxib-lääkkeen 32 prosentilla, väittää tämä tutkimus


Painkillers with ibuprofen are claimed to increase the risk of heart attacks by up to 24 percent.

The conditions of 9,218 patients between the ages of 25 and 100 were examined in research published on the British Medical Journal. Diclofenac is also found to increase the risk of heart attack 55 percent, celecoxib 21 percent and rofecoxib 32 percent, the research reveals.


Mikko Oinonen:

Olen ottanut tuossa edellä ikäänkuin malliksi vain yhden asiaa käsittelevän tutkimuksen ja sitä referoivan tiivistelmän. Internetistä löytyy Googlen hakukoneella noin 450 000 englanninkielistä artikkelia, kun käyttää hakua < nsaids, heart attack> eli suomeksi <tulehduskipulääkkeet, sydänkohtaus>. Lähes kaikissa näissä artikkeleissa tuodaan selkeän yksiselitteisesti ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuen esille se, että tulehduskipulääkkeiden ja aivo- ja sydäninfarktin välillä on selkeä syy-yhteys, joten englannin kieltä taitavilla ei pitäisi olla vaikeuksia löytää asiallista tietoa tulehduskipulääkkeiden vaaroista.

Suomenkielinen informaatio jää erittäin vaatimattomaksi; Lääkelaitoksen ja Farmasialiiton muutamat artikkelit sitä paitsi antavat kuvan, ettei mitään varsinaista riskiä ole olemassa, koska riskeistä ei juuri kerrota, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Lääkelaitos kertoo ibuprofeenin haittavaikutuksista, että yhteisvaikutukset joidenkin reumalääkkeiden kanssa saattavat johtaa mainitun reumalääkkeen tehon heikkenemiseen ja munuaismyrkytykseen. Sydämen toiminnan kannalta mainitaan eräässä taulukossa lyhyesti: "sepelvaltimotaudin oireiden paheneminen, rytmihäiriöt". Missään ei kerrota, että veren seerumin homokysteiinipitoisuus saattaa tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiskäytössä nousta merkittävästi. Se taas on useimpien sydänkohtausten taustalla erittäin merkittävä tekijä. Sen sijaan esimerkiksi Farmasialiiton artikkelissa mainitaan, että lääkeostosmatka Tallinnaan on kannattava, koska tulehduskipulääkkeet siellä ovat keskimäärin 34% halvempia kuin Suomessa!

"MSM saattaa toimia kivun lievittäjänä siten, että se estää "C"- kipusäikeiden kautta kulkevien viestien välittymisen, niiden, jotka kuljettavat pitkäkestoista, (hidasta, alle 10 m/sek) eli kroonista kipua välittävää signaalia, päinvastoin kuin narkoottiset aineet ja tulehduskipulääkkeet. Näitä ovat diklofenaakki (Arthrotec, Trabona, Voltaren), ibuprofeeni (Burana, Ibumax, Ibumetin, Ibusal, Ibuxin), ketoprofeeni (Keto, Ketofen, Ketomex, Ketorin), indometasiini (Indalgin, Indocid, Indometin), naproksiini ( Naprometin, Naprox, Naprosyn), piroksikaami (Piroxal, Piroxin), sekä Advil, Celebrex, Bextra, VIOXX, jotka toimivat lähinnä akuuttia kipua välittävien hermosäikeiden alueella.

MSM:n LD50- arvo on sama kuin puhtaalla vedellä eli noin 20 g/painokilo. Tavallinen ruokasuola on 15 kertaa myrkyllisempää."


Lähetä kommentti